Suomen Psykotraumayhdistyksen perustamiskokous oli Tampereella 13. lokakuuta 2018, ja toiminta alkoi 2019. Moniammatillinen ja innostunut ryhmä jakoi kokemuksiaan ja hahmotti yhdistyksen tavoitteita. Toiveena on, että Psykotraumayhdistys kokoaa yhteen traumoja koskevan tiedon ja taidon, ja on kaikkien trauman seurauksien kanssa työskentelevien turvallinen kotipesä ja rohkaiseva tutkimusmatka.
Monet saattavat ihmetellä miksi Psykotraumayhdistystämme ei perustettu jo vuosia sitten. Kysymys on aiheellinen, koska maassamme on runsaasti aktiivisia trauman asiantuntijoita ja traumoja kokeneiden kanssa työskenteleviä osaajia. Kriisipsykologia, psykososiaalinen tuki ja traumauhrien auttaminen ovat kehittyneet ja tulleet osaksi moniammatillista auttamistyötä. Trauman hoitokäytännöt ja yhteisöllinen ymmärrys ovat parantuneet, ja traumatyön ammattilaiset ovat kiitettävästi vastanneet suuronnettomuuksien tuomiin haasteisiin, esimerkkeinä Lapuan patruunatehtaan räjähdys, Estonian uppoaminen ja kouluampumiset. Yhdessä on luotu ja kehitetty kokonaisaltaisia traumanjälkeisiä psykososiaalisia hoitokäytäntöjä. Suomessa on myös traumoihin erikoistuneita osaamiskeskuksia, esimerkkeinä raiskauksen ja kidutuksen uhrien auttaminen, sekä korkeatasoisia traumahoidon terapiakeskuksia. Traumatutkijat ovat verkottuneet kansainvälisesti ja jakavat tietoaan ja tuloksiaan.
Trauma on ihmisen sietokyvyn ylittävä tuskallinen, häpeällinen ja viiltävä kokemus, joka saattaa vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen kehitykseen. Traumakokemuksen ytimessä on kuolema ja menetys, symbolisena tai todellisena. Suomalaisen yhteiskunnan traumoja ovat onnettomuudet, seksuaalinen, fyysinen ja psyykkinen väkivalta ja kaltoinkohtelu. Myös itsemurhien, perhesurmien ja henkirikosten uhrit ja läheiset ovat kokeneet trauman. Sodasta paenneet ja poliittista vainoa kokeneet maahanmuuttajat kantavat omia traumaattisia kokemuksia. Suomen Psykotraumayhdistys haluaa olla mukana inhimillisen kärsimyksen lieventämisessä, ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.
Yhdistyksen yksi kunnianhimoinen tavoite on rohkaista moniammatillista yhteistyötä niin että eri ammattiryhmät oppivat toisiltaan, täydentävät toistensa ymmärrystä ja oivaltavat uusia näkökulmia. Traumakokemukset ja niistä selviytyminen ovat näyttämö, jota valaisevat mm. terveys, hoito- ja lääketieteen, psykologian, sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan, viestinnän, kulttuurin, ihmisoikeuksien, politiikan, historian ja oikeustieteen osaajat. Ja pääosassa on trauman kokenut, trauman seurauksista kuntoutuva ja selviytyvä ihminen.
Toinen tärkeä tavoite on yhdistää traumatutkimus ja traumanhoito niin että täydentävät ja rikastuttavat toisiaan. Tottahan on, että traumatutkimus näivettyy ilman elävää yhteyttä kokemukselliseen, subjektiiviseen ja ainutkertaiseen todellisuuteen. Samoin hoitokäytäntö ja terapia voivat kaventua ilman tutkimuksen rikastuttavia ideoita. Sosiaalipsykologi Kurt Lewinin väite ”Ei ole mitään niin käytännöllistä kuin hyvä teoria” haastaa traumatutkijat päivittäin. Kun tutkija innostuu evoluutiopsykologian tai aivotutkimuksen traumaan liittyvistä löydöksistä, terapeutti voi kysyä, mitä hyötyä niistä on käytännön työssä. Yhdistyksemme haluaa teorian ja käytännön kohtaavan ja vuoropuhelevan.
Tutkijan mielestä teoria tekee maailmasta kiinnostavan ja elämästä jännittävän. Se antaa ymmärrykselle sisältöjä, vuorovaikutukselle elementtejä. Esimerkkinä voisi olla emootiot, tunteet. Intuitiivisesti kuvaisimme trauman kokeneen ihmisen kärsivän ja ilmaisevan kielteisiä tunteita kuten vihaa, pelkoa, surua ja ehkä häpeää ja toivottomuutta. Tutkimus lisäisi kuvaukseen muutoksia, jotka tapahtuvat omien ja toisten tunneilmaisujen havaitsemissa, muistamisessa ja nimeämisessä, tunteiden säätelyssä ja kerronnassa, tunnetasojen eheytymisessä ja synkronisaatiossa, sekä psykofysiologisten prosessien ja aivojen korkeampien ja varhaisempien osien vuoropuhelussa. Puhumattakaan uni- ja valvemaailman emootioiden narratiivisista ja eheyttävistä piirteistä.
Terapeutti tietää parantumisen ja eheytymisen osoittimet ja tuntee todellisuuden ja käytännön liikahdukset ja mahdollisuudet. Näkymättömät ja vaikeakulkuiset mielenmaisemat saavat muotonsa, käsittämätön trauma löytää mielekkyyden ja energian terapiakohtaamisissa. Tieteen mittalaitteet eivät saavuta psyykkisen työn, monimuotoisten, monipolvisten ja monitasoisten prosessien, henkilöhistorioiden ja kohtaamisten salaisuuksia. ”Näe minut, katso minua, kysy kysymys, jota kukaan ei koskaan kysynyt, kuuntele, itke ja naura kanssani. Odota huomista”. Hoidon, paranemisen ja voimaantumisen vuorelle nousu on käytäntöä, josta myös teoreetikko oppii.
Traumoihin liittyy suuria tunteita, dramatiikkaa, peruskysymyksiä elämästä ja kuolemasta, oikeudesta, välttämättömyydestä, avun pyytämisestä ja ihmisen vastuusta toista kohtaan. Suomen Psykotraumayhdistys on runsaiden kysymysten ja intohimoisten vastausten tapaamispaikka.
Raija-Leena Punamäki, Suomen Psykotrauamayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.