Hän kuoli liian nuorena ja hänellä olisi meille paljon vielä annettavaa. Ann-Christin, tai tuttavallisemmin Antin, on tehnyt suuren vaikutuksen monen ihmisen elämään rohkeudellaan, ennakkoluulottomuudellaan, periksi antamattomuudellaan ja lempeydellään. Hän kykeni herättämään toivon monessa sen menettäneessä. Ilman häntä monen elämä olisi huomattavasti köyhempi: lasten, puolison, ystävien, terapiassa olevien lasten ja nuorten, viisaasta työnohjauksesta hyötyneiden, sekä monien kollegojen.
Antin toteutti unelmiaan. Hän koulutti itsensä sairaanhoitajaopintojen lomassa iltalukiossa ylioppilaaksi, sitten psykologiksi ja lopulta hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa valmistuen pitkästä lapsipsykoterapiakoulutuksesta. Psykologiuran alussa hän työskenteli Malawissa naisten ja lasten kanssa pakolaisleirillä, mitä kautta hän myös löysi puolisonsa. Uransa aikana hän ehti työskennellä Uudenmaan alueella monessa paikassa lasten ja perheiden parissa, joskus hankalien yhteyksien päässä, jotta apua olisi saatavilla myös laajemmin. Antin toimi kansainvälisesti. Hän oli asiantuntijana mukana 1997 Beirutissa Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV) ry:n yhteistyöjärjestön käynnistäessä mielenterveyspalvelut pakolaislapsille ja jakoi osaamistaan sittemmin myös PSV:n Namibia-hankkeessa. PSV:n puheenjohtajana Antin toimi kaksi kautta. Hän toteutti monia kriisitehtäviä ja oli Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän jäsen.
Antin asettui aina heikompien ihmisten, etenkin lasten puolelle. Hän uskalsi asettua dialogiin myös haastavissa tilanteissa. Antinia ihmisten pahuus ja väkivalta ei kavahduttanut, hän kohtasi pelottomasti erittäin vaikeita kokemuksia silmästä silmään ja tuki ihmisiä näissä vaikeissa hetkissä. Hänellä oli myös ainutlaatuinen kyky löytää pienimmästä valonpilkahduksesta toivo, jonka varaan rakentaa uutta. Antin oli asiantunteva, rohkea ja ennakkoluuloton terapeutti. Hän uskalsi työskennellä erittäin vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten kanssa ja teki sen luotettavalla ja luovalla tavalla. Hän kuunteli intuitiotaan ja antoi tilaa jokaiselle lapselle ja nuorelle ilmaista itseään omalla tavallaan. Monet ammattilaiset oppivat häneltä miten lähestyä vaikeasti traumatisoituneita lapsia ja nuoria, sekä tukea heidän perheitään. Hän oli Suomen johtava asiantuntija pakolaisuuteen ja pakolaislapsiin liittyvissä kysymyksissä.
Antinin jatkoi aktiivista ja toimijuutta täynnä olevaa elämäänsä viimeiseen asti. Hän jatkoi terapiaa, kouluttamista ja työnohjaamista ja suunnitteli vielä seuraavia vaiheita tutkijan urallaan. Siirtyessään palliatiiviseen hoitoon hän toivoi vielä kirjoittavansa kirjaa pakolaisten kanssa työskentelystä. Muutama viikko ennen kuolemaansa hän peruutti seuraavan päivän luennon sairaalasängystä. Vielä viikkoa ennen kuolemaansa Antin saneli kela-lausuntoja. Hän ei antanut ajatuksen kuolemasta häiritä elämäänsä edes loppuvaiheissa.
Ann-Christin oli upea esikuva meille kaikille ja hänestä olisi paljon apua meille kun nyt käsittelemme hänen menetystään ja muita haasteita elämässämme.
Ann-Christinin muistoa kunnioittaen,
Ferdinand Garoff, Katri Kanninen, Sirkku Kivistö, Kirsi Peltonen ja Arja Sigfrids