Sain kunnian osallistua Suomen Psykotraumayhdistyksen lähettämänä Euroopan kattojärjestö European Society of Traumatic Stress Studiesin (ESTSS) järjestämään Young Minds Schooliin 22.-23.4.2021. Teemana oli ”Contemporary Tendencies in Research and Clinical Practice in Psychotraumatology”. Tämä oli järjestyksessään toinen kyseisellä konseptilla järjestetty koulu. Vallitsevan maailmantilanteen vuoksi kevätkoulu toteutettiin etänä verkkoyhteyksien avulla.
Kevätkoulun tarkoituksena on tukea nuoria traumatematiikan saralla olevia väitöskirjan tekijöitä tutkimusprosessissa eteenpäin. Oma väitöskirjahaaveeni on toivottavasti vaiheessa, jossa visiointi ja pohdinnat ovat pian muuttumassa tohtoriohjelmaan hakemiseksi.
Näiden kahden päivän aikana saimme kuulla kiinnostavia luentoja päivän polttavista globaaleista psykotrauma-aiheista, osallistua pienryhmissä coachaukseen sekä verkostoitua viihdyttävän iltaohjelman äärellä. Coacheina toimivat Eric Vermetten, Rolf Kleber, Myriam Thoma ja Rita Rosner.
Luentojen kautta kävimme läpi muun muassa traumatutkimuksen historiaa ja kiisteltyjä kysymyksiä, viimeisimpiä psykedeelitutkimuksen mahdollisuuksia trauman hoidossa, sotilaiden taistelustressiä, PTSD:n hoidon kehittymistä sekä sen konventionaalisia hoitomuotoja verrattuna ei-konventionaalisiin ja Covid-pandemian aikana toteutettua traumatutkimusta.
Luennot havainnollistivat hyvin traumatutkimuksen kumuloitumisen jatkuvaa virtaa, jossa vuosi vuodelta rakennetaan edellisen tiedon päälle tai haastetaan sitä. Samalla suunnataan koko ajan tulevaisuutta ja aina uusia sovelluksia kohti, joiden toivotaan auttavan traumatisoituneita entistä paremmin.
Luentoja kuunnellessa vahvistui käsitys myös siitä, kuinka vähän lopulta vasta traumatisoitumisen mekanismeja ja hoitoa ymmärrämme – kumuloituvasta tiedosta huolimatta. Haave lisääntyvästä tutkimuksesta myös Suomessa traumateemojen saralla vahvistui entisestään.
Mutta ei koulua ilman omien oppimisoivallusten pohtimista! Itselleni tärkeäksi oivallukseksi muodostui ajatus, kuinka väitöskirjan tarkkaa aihetta ja tutkimuskysymyksiä valitessa kyse on oikeastaan siitä, mitä juuri minä haluan tutkia. Tutkimusartikkeleja voisi jäädä loputtomiin selailemaan ja löytää tuhansia tarpeellisia ja tutkimusta kaipaavia tulokulmia. Lukemattomat aiheet ja niiden tarkennukset kaipaisivat uusia tutkimuksia. Lopulta saa kuitenkin valita omaa uteliaisuutta eniten polttavan fokuksen.
Toinen iso oivallukseni kulminoitui huomioon siitä, että väitöskirjan tekemisen ei pitäisi olla yksilölaji. Itsekseen ei ole tarkoituskaan koittaa selvitä, vaan aktiivisesti erilaisia ohjaus- ja kollegiaalisia tukiverkkoja ympärilleen alusta asti rakentaen.
Tämä kevätkoulu mahdollistikin verkostoitumisen käynnistämisen muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Yhden kollegan kanssa ehdimmekin jo järjestää kiintoisaan jatkokeskustelun etäyhteyksien avulla. Ajatuksena otan mukaani myös sen, että tutkijoiden polku on harvoin suoraviivainen, mikä kuulostaa lempeän armolliselta. Innolla jatkaen toivottavasti kohti tutkimushaaveiden konkretisoitumista!
Ps. Kesän kiintoisa ESTSS:n etäkonferenssi (https://www.virtual-estss2021.com) odottaa, tule mukaan!
Sanna Korpela, psykologi