Soili Poijula: Traumapsykoterapia Suomessa

Traumaperäisistä stressihäiriöistä kärsivien auttamista ja psykoterapeuttista hoitoa alettiin kehittää Suomessa 1990-luvulla perustamassani Traumaterpiakeskuksessa. Suunnitellessani ensimmäistä traumapsykoterapeuttikoulutusta konsultoin kansainvälistä psykotraumatologien verkostoa saadakseni tietoa jo olemassaolevista traumapsykoterapeuttikoulutuksista. ISTSS:n perustajapuheenjohtaja Charles Figley paljasti, että traumapsykoterapeuttikoulutuksia ei ollut olemassakaan silloin. Silloiset psykotraumatologian uranuurtajat Charles Figelystä Bessel van der Kolkiin, Ofra Ayaloniin, Mary Beth Williamsiin, Atle Dyrgroviin, Roger Solomoniin ja moniin muihin kuvasivat omaa lähestymistapaansa integratiiviseksi.

Suomessa Mielenterveysseuran koulutuskeskuksessa Raili Rinne oli aloittanut kriisiterapeuttikoulutukset ja psykoterapiakouluttajana hän oli turvallinen kumppani traumapsykoterapeuttikoulutuksen suunnittelussa suomalaisen psykoterapeuttikoulutuksen kriteerit täyttäväksi, koulutuksen toteuttamisessa sekä järjestämisessä. Toki koulutuksen suunnitteluun osallistui kokonainen asiantuntijatyöryhmä, jonka jäsenet olivat eri viitekehysten psykoterapiakouluttajia ja osa myös tieteellisen tutkimustyön asiantuntijoita Oulun yliopiston psykiatrian klinikalta. Mm. Raija-Leena Punamäki kävi kouluttamassa ensimmäisessä traumapsykoterapeuttikoulutuksessa kertoen tutkimustyöstään, joka on ollut ja on erityisen käytännön työtä palvelevaa traumatisoituneiden hoidon kehittämisessä.

Muistaakseni mietimme psykoterapeuttien  ja terapia-asiakkaiden kiintymyssuhdetyylien yhteensopivuutta yhtenä tutkimusaiheena, mutta idea odottaa vielä toteutusta. Todella rohkeita olivat psykoterapeutit, jotka olivat ensimmäisen traumapsykoterapeuttikoulutuksen osallistujia. Kukin on koulutuksen jälkeen tehnyt omalla paikallaan tärkeää työtä traumatisoituneiden hoidossa, psykotraumatologian tunnetuksi tekemisessä ja kehittämisessä. Aikaa on vain kulunut jo niin paljon, että monet ovat siirtyneet pois työelämästä viettämään  eläkkepäiviään ja jotkut jo ajasta iäisyyteen. Heitä kohtaan voi kokea kiitollisuutta ja kunnioittaa heitä historian tuntemisesta huolehtimalla.

Traumapsykoterapia (post-trauma psychotherapy) tarkoitti Suomessa aluksi integratiivista traumakeskeistä hoitoa, jossa käytettiin EMDR-menetelmää osana hoitoa. Ensimmäinen vuonna 1998 alkanut traumapsykoterapeuttikoulutuskin oli integartiivinen viitekehykseltään. Kouluttajina toimivat ulkomaiset alan asiantuntijat ja osallistujat olivat kokeneita eri viitekehysten laillistettuja psykoterapeutteja. Vaikka em. ensimmäinen traumapsykoterapian VET koulutus päättyi jo vuonna 2001, hyväksyttiin traumapsykoterapiakoulutus virallisesti psykoterapiakoulutukseksi vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Tällä vuosituhannella uudelleen alkanut nykyisen Traumaterapiakeskuksen järjestämä Päivi Saarisen ja Anne Suokas-Cunliffen johtama traumapsykoterapeuttikoulutus on ollut rakenteellisen dissosiaatiohäiriön malliin perustuva ja painottunut kompleksisten traumojen hoidon kehittämiseen.

Kansainväliseen tutkimusnäyttöön perustuvaa traumakeskeisen kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksen traumapsykoterapeuttikoulutusta ei Suomessa ole järjestetettu. Kuitenkin evidence based, tutkimusnäyttöön perustuva traumapsykoterapiaa on koulutetu esimerkiksi vuodesta 1995 alkaen ja edelleen jatkuvissa EMDR-koulutuksissa sekä Tf-CBT, lasten ja perheiden traumakeskeisen kognitiivisen käyttäytymisterapian koulutuksissa ja viimeisimpänä narratiivisen altistusterapian koulutuksissa. Integratiivisen lähestymistavan koulutuksiin ovat kuuluneet myös kiintymyssuhde- ja trauma-koulutukset sekä somaattisen traumaterapian koulutukset.

Huolestuttavaakin kehitystä traumapsykoterapian käyttöönotossa tapahtui vaiheessa, jolloin pelkän EMDR-koulutuksen käyneet esiintyivät traumaterapeutteina, vaikka kaikki heistä eivät olleet psykoterapeutteja. Psykotraumatologiassa eettisyys on erityisen tärkeää, koska traumatisoituneet ovat haavoittuneita. Hippokrateen periaate lääketieteessä on ”non nocere” älä vahingoita− psykotraumatologeille periaate on älä vahingoita lisää. Eettisesti korkeatasoiseen toimintaan kuuluu  huomoida, että jo haavoittunutta ei haavoiteta lisää. Eettisesti korkeatasoiseen toimintaan kuuluu myös se, että psykotraumatologi aina ilmoittaa ammatillisen pätevyytensä rehellisesti.

Eri viitekehysten psykoterapeuteille suunnatuissa koulutuksissa traumakeskeiset seminaarit ovat alkaneet ilahduttavasti yleistyä. Traumatietoisuus ja traumakeskeisen hoidon osaaminen on aivan eri tasolla kuin se oli 1990-luvulla. Ja nyt meillä lopultakin on yhdistys, jonka tavoitteena on yhteistyössä kehittää psykotraumatologiaa Suomessa!

Soili Poijula, Suomen Psykotraumayhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja.